Parikin päivää wanha, mutta tämä tapahtuma vaikuttaa elämääni jonkun aikaa, joten menköön... Knopflerin Markkuhan se siellä soittelee! Keikka oli mitä mahtavin, itku pääsi pariin otteeseen, sen verran oli maestroa odotettu. (Välihuomautus: 2001 kävin katsomassa samaa miestä samassa paikassa...) Meinasin ottaa kännit keikan jälkeen, mutta kotiin päästyäni väsytti niin, ettei enää edes tehnyt mieli viinaa... Olenkohan tulossa kipeäksi? Noh, se ja sama... Onnellinen olin ainakin sen hetken. Ja ehkä toisenkin.